Etusivu Tietoa yhdistyksestä Ajankohtaista/Tiedotteita Historia Kuvagalleria Materiaalia/Esityksiä Liity jäseneksi

Historia

Kertomus erään ammattikunnan elämästä Joensuun kaupungissa

Olipa kerran ammattikunta, joka luotti itseensä. Tämän ammattikunnan hoitoon oli uskottu metsävarat. Niistä se piti hyvää huolta joko istumalla toimistossa, ajelemalla autolla teitä pitkin ja kävelemällä tai hiihtämällä runsaspuustoisissa metsissä.

Ammattikunnan jäsenillä oli alipäälliköitä maakunnassa, joitten työmaita he kävivät tarkastamassa. He yöpyivät alipäälliköiden työsuhdeasunnoissa ja antoivat näitten rouvien passata itseään.

Jos työmatka suuntautui sellaiselle paikkakunnalle, jossa oli hotelli, yöpyivät he siellä. He kokoontuivat illalliselle hotellin ravintolaan, jossa he tapasivat samoilla matkoilla olevia kollegojaan. Näillä illallisilla nautittiin ruoan lisäksi myös Oy Alko Ab:n tuotteita ja keskusteltiin ankarasti valtakunnan metsien kehittämisestä. Keskustelut jatkuivat ravintolan sulkemisajankohtaan saakka. Jos ravintolassa sattui olemaan tanssia, tanssittivat ammattikunnan jäsenet paikkakunnan tyttöjä. Saattoipa joku herätä seuraavana aamuna tanssiseuralaisensa vierestä.

Kotikaupungissa ammattikunnan jäsenillä oli konttori mihin he menivät sen jälkeen kun olivat heränneet. Konttorissa he suunnittelivat metsien hoitoon, puutavaran hankintaan ja kuljetukseen liittyviä asioita. Siettä he soittivat telefoonilla pääkonttoriin ja alipäälliköilleen. Lisäksi he kirjoittivat kiertokirjeitä. apunaan heillä oli sihteereitä.

Konsensusta hoidettiin kilpailevien firmojen ja rinnakkaisorganisaatioiden kanssa pitämällä kokouksia. Niissä keskusteltiin monipuolisesti ja joskus räväkästikin esillä olevista asioista. Jokainen käytti hallussaan olevaa sanavarastoa tehokkaasti aina voimasanoja myöten. Myöskin äänen volyymi vaihteli tarpeen mukaan. Mahdolliset särmät hiottiin kokouksen jälkeen pois paikallisessa ravitsemusliikkeessä punssi- tai konjakkilasin ääressä.

Mitään virkapukuja ei enää tasavallan aikana ollut, mutta useimmat katsoivat velvollisuudekseen pukeutua työnantajansa imagon edellyttämällä tavalla. Tämä edellytti esimerkiksi golf-housuja ja vihreää takkia tai pussihousuja ja ruskeaa takkia. Räätälintyötä tietysti.

Kotipaikkakunnalla he asuivat väljästi työnantajansa järjestämissä asunnoissa. Heillä oli hyvinvoivan näköiset rouvat ja lukuisa joukko lapsia. Rouvista ja lapsista pitivät huolta kotiapulaiset (hembiträde).

Ammattikunnan jäsenet rouvineen katsoivat lähes kaikki kaupungissa esitettävät teatterikappaleet. Kauppamatkustajan kuolema ja havukka-ahon ajattelija aiheuttivat paljon keskustelua vieraskutsuilla, joita siihen aikaan harrastettiin paljon.

Kaupungissa toimi mieskuoro. Kaikki itseään kunnioittavat kansalaiset kävivät mieskuoron konserteissa. Kuoron puheenjohtajana oli ammattikunnan jäsen Aimo Manner ja loistavana tenorina Kari Sirén. Hänen tenorisoolonsa saivat paljon ihailua ammattikunnan keskuudessa.

Kotioloihinsa ikävystyneet ammattikunnan jäsenten rouvat perustivat oman yhdistyksen. He kokoontuivat runsain joukoin toistensa luo kahvikekkereihin, joihin talon emäntä palvelijansa avustamana oli laatinut hienot tarjoukset. Näissä tilaisuuksissa keskusteltiin yleisistä asioista – kenties myös varovasti aviomiesten edesottamuksista. Rouvat järjestivät retkeilyjä ammattikunnan jäsenten toinen toistaan komeammille huviloille.

Ammattikunnan toiminnan kohokohta oli pikkujoulu. Se järjestettiin joen rannalla olevassa työmaaruokalassa. Ammattikunnan jäsenen alipäällikön rouva järjesti sinne mainion jouluaterian kylmine ja kuumine kinkkuineen. Pikkujouluun järjestettiin ohjelmaa pitkin syksyä. Näitä esityksiä odotettiin suurella mielenkiinnolla. Hyviä ne olivatkin. Niistä keskusteltiin sitten talven aikana eri tilaisuuksissa. Ruokalaan oli järjestetty buffetti, josta nuoret ammattikunnan jäsenet myivät nimenomaan nestepitoisia aineita niitä haluaville. Sinne oli tilattu myös tanssiorkesteri, jotta ammattikunnan jäsenet rouvineen saivat tanssia ruokalan notkuvalla lattialla.

Tällainen ammattikunta oli täällä Pohjois-Karjalassa vielä 1950-luvulla. Se oli metsänhoitajien ammattikunta.

Sellaista ammattikuntaa ei ole enää. Aika sen vei!

Pentti Hakulinen

tulosta takaisin